maanantai 22. helmikuuta 2016

Talvimiitti Seitsemisen kansallispuisto

19.2.2016 aamulla hyvissä ajoin hereillä ja kahvin keittoon. Vilkaisu verhojen raosta pihalle kertoi kelin olevan synkän harmaata ja pakkasta asteen verran. Edellisiltana olin pakannut jo osan varusteista ja hankkinut eväät viikonlopun kestävää Talvimiittiä varten, joka tänä vuonna pidettiin Seitsemisen kansallispuistossa. Tukevan aamupalan nautittuani pukeuduin ja pakkasin loput varusteet ja eväät rinkkaan tarkastaen samalla, että kaikki tarvittava lähtee mukaan ja lähdin ajelemaan kohti määränpäätä.

Reitiksi olin valinnut vähän rauhallisemman reitin, koska halusin ajella ihan rauhassa ja kiireettä perille, matkaa olin mitannut kertyväksi n.180-190 kilometriä, joten reipas pari tuntinen tulisi autossa istuskelua ilman pysähdyksiä. Hiljalleen sateli välin lunta/räntää/vettä ja rapa roiskui edellä ajavista autoista. Yhden "pakollisen" pysähdyksen tein hakiessani tien lähellä olleen kätkön, harrastan siis myös tuota geokätköilyä retkeilyn lisäksi.

Loppupätkä n.10 kilometriä oli todella pientä tietä, joten piti edetä hieman varovaisemmin lumen,mäkien ja mutkien vuoksi, mutta vihdoin pääsin sitten perille ja aikaa oli mennyt vajaa kolmisen tuntia. Olin ensimmäisenä paikalla ja sain valita siten myös majoituspaikankin ihan oman mielen mukaan, joten ensimmäisenä pystyttämään Tuntsakota ja purkamaan varusteet sitten sen sisälle.




Sitten pääsin testauspuuhiin. Risukeittimen/polttimen vannoutuneena käyttäjänä olin miettinyt eri ratkaisuja, millä sen saisi palamaan mahdollisimman puhtaasti eli savunmuodostuksen minimointi oli ollut pohdinnan kohteena. Normaalisti olin aina laittanut sen maahan foliovuoan(kevyt) sisään, koska risupoltin on suojattava alhaalta päin mahdollisten palavien tai kuumien kekäleiden/tuhkan tippumisen varalta. Tähän väliin todettava, että eipä sieltä juuri ikinä ole mitään tippunut, niin hyvin polttopuupalikat ovat palaneet. Ilmaahan kaikki palava tarvitsee, joten kodasta on aina joutunut pitämään hieman vetoketjua auki ilmansaanin ja sitä kautta vedon parantamiseksi. Nyt olin ottanut mukaan veneessä käytettävän kaidekiinnikkeen ja siihen taivutellut kierretangosta pidikkeet risupolttimelle.

Tällä tavoin sain sen ylös maasta ja paremmin ilmaa palotilan alle, joka tietysti parantaa palamista ja siten vähentää savun muodostusta.

Sitten vielä laitoin ostamani eristeputken kulmapalalla(kevyt sekin) liepeen alta tuulen puolelta tuomaan korvausilmaa suoraan keittimen palotilan alle, pistin vetoketjun kodasta kiinni, huppu auki ja tulet keittimeen. Täytyy todeta, että homma toimi erittäin hyvin, savun muodostus oli vähäisempää kun normaalisti ja palikat syttyivät ja paloivat nyt todella hyvin eli testaus oli onnistunut. Plussana vielä, että pidikkeet+ putket eivät paljoa tuo lisäpainoa rinkkaan,joten niitä voi raahata vaelluksilla mukana.

Testin jälkeen oli aika hieman tutustua alueeseen sillä aikaa, kun odottelin seuraavaa miittiin osallistujaa paikalle.




Hain siinä ajankulukseni myös yhden lähi kätkön purkin ja sillä aikaa olikin jo seuraava miittiin osallistuja saapunut paikalle ja laittanut tapaamispaikan tulisijaan tulet.


Sitten ei muutakuin tervehtimään tulijaa ja juttusille. Ensimmäiseksi yöksi paikalle saapui neljä ihmistä ja pääjoukko saapui sitten lauantaina vähitellen paikalle ilmestyen. Siitä lähti mukava viikonloppu liikkeelle samanhenkisten ihmisten seurassa. Jonkun matkaa toista kymmentä ihmistä+ muutama nelijalkainen käväisi tai jäi miittiin ja tarinat ja jutut "lensivät" koko viikonlopun ajan ja porukka viihtyi kahvitellen ja ruokaa laitellen. Myös tutustuminen toisten varusteisiin kuuluu aina asiaan, tässä pari kuvaa Optimus Hiker retkikeittimistä.



Sunnuntaiaamu valkeni melkoisessa tuulessa ja yön aikaan oli satanut uutta lunta arviolta toistakymmentä senttiä. Hieman tuli nukuttua huonosti selän ollessa jo tullessa miittiin hieman kipeä, mutta ainahan nämä tapaamiset piristää, joten unen puutetta ei huomannut juuri yhtään. Testissä oli myös todella vanha untuvamakuupussi, jolla pärjäsi kyllä ihan mukavasti, kun pakkasta ei ollut enimmillään yöllä kun ehkä n. -5 astetta.  Itse lähdin ensimmäisten joukossa sunnuntaina pois,joten aamupalan jälkeen oli aika alkaa purkamaan kota varusteineen autoon ja lähteä kohti Jyväskylää.

PS. tämä oli ensimmäinen blogikirjoitukseni ja jatkoa seuraa ainakin lähiretkeilyn merkeissä...